Varfariini ja ruokavalio – Miten ohjaan potilasta?

Verenohennus- eli antikoagulaatiohoitoa voidaan toteuttaa useilla tavoilla. Suun kautta otettavissa verenohennuslääkkeissä on nykyisin kaksi vaihtoehtoa: vuosikymmeniä käytössä ollut varfariini, jonka kauppanimi on Marevan® sekä viime vuosina yleistyneet niin sanotut suorat verenohennus- eli antikoagulaatiolääkkeet: apiksabaani (Eliquis®), dabigatraani (Pradaxa®), edoksabaani (Lixiana®) ja rivaroksabaani (Xarelto®).

Varfariinihoitoa käytetään tavallisimmin alaraajojen syvien laskimotukosten ja keuhkoveritukosten ehkäisyyn ja hoitoon, sydämen eteisvärinän yhteydessä ehkäisemään veritukosten syntymistä, sydäninfarktin jälkihoidossa ehkäisemään veritukosten syntymistä tai uusiutumista sekä sydämen keinoläppäleikkausten jälkeen ehkäisemään veritukosten syntymistä.

Varfariinihoito vaatii tarkkaa seurantaa

Varfariini vaikuttaa maksassa, jossa se estää K-vitamiinia tarvitsevien hyytymistekijöiden syntymistä. Tällöin K-vitamiinin tasot veressä laskevat ja hyytymistekijöiden synteesi häiriintyy, kunnes veri ei enää hyydy. Varfariinin turva-alue on erittäin kapea, ja ihmiset reagoivat siihen hyvin yksilöllisesti. Varfariinin lääkekäyttöön liittyy tästä johtuen huomattava yliannostuksen riski.

Yliannos johtaa voimakkaaseen ja hallitsemattomaan sisäiseen ja ulkoiseen verenvuotoon, johon aineen käyttö myrkkynä perustuu.

Varfariinihoitoa tuleekin aina seurata säännöllisin verikokein. Verikokeen lyhenne INR tulee englanninkielisistä sanoista International Normalized Ratio. Mitä suurempi INR-arvo, sitä hitaammin veri hyytyy. Varfariinin tarve vaihtelee eri henkilöillä ja eri tilanteissa. Hoidon alussa INR-arvoa seurataan tiheästi 1–2 kertaa viikossa. Hyvässä hoitotasapainossa olevilta potilailta mitataan INR 4-6 viikon välein. Lue lisää varfariinihoidosta ja hoidon seurannasta!

Huomioi ravinnon K-vitamiinipitoisuus!

Varfariini vähentää veren hyytymistä estämällä tiettyjen K-vitamiinista riippuvaisten hyytymistekijöiden muodostumista elimistössä. Siksi ravinnon K-vitamiinipitoisuuteen tulee kiinnittää hoidon aikana huomiota.

Varfariinipotilaalle sopii normaali, terveellinen ruokavalio, mutta runsaasti K-vitamiinia sisältäviä kasviksia on vältettävä.

Tavallinen väärinkäsitys on, että varfariinia käyttävän potilaan tulisi täysin välttää K-vitamiinipitoista ravintoa. Tämä ei ole totta. Sen sijaan suurta vaihtelua runsaasti K-vitamiinia sisältävien ruoka-aineiden käytössä on syytä välttää. Merkittävässä määrin käytetyistä ravintoaineista eniten K-vitamiinia on tummanvihreissä lehtikasviksissa.

Myös greippi- ja karpalomehut vaikuttavat lääkkeen aineenvaihduntaan hidastavasti ja voivat johtaa lisääntyneeseen vuotoriskiin, joten niiden käyttöä suositellaan vältettävän.

Suurimmassa osassa marjoja (erityisesti mustaherukat) K-vitamiinia on vain vähän, mutta INR-arvon heittelyyn saattavat johtaa marjojen sisältämät bioaktiiviset yhdisteet, jotka vaikuttavat lääkkeen tehoon. Jos varfariinihoidon vaikutusta kuvaava INR-laboratorioarvo heittelee, voi potilas kokeilla marjojen osalta niiden yhteismäärän rajoittamista noin 2 dl:aan päivässä.

Viisi vinkkiä potilasohjaukseen

1 Varfariinihoidon aikana ei suositella paastoa.

2 Alkoholia tulee hoidon aikana käyttää vain satunnaisesti ja kohtuudella, esimerkiksi lasi viiniä aterialla. Kiniini voimistaa lääkkeen vaikutusta, joten sitä ei tule käyttää. Kiniiniä on esimerkiksi tonic-vedessä.

3 Jos K-vitamiinin saanti on kovin vähäistä, tämä voi johtaa herkästi vaihteleviin INR-arvoihin. Potilasta ei siis tule liian tiukalla ruokavalio-ohjeistuksella ohjata välttämään K-vitamiinin saantia. Ruokavalion monipuolistaminen auttaa tällaisissa tilanteissa, mikä suurella todennäköisyydellä vaikuttaa aluksi INR-arvoon, mutta lääkkeen annostelu muokataan uudelleen sopivaksi.

4 Ravintolisistä saatavat suuret annokset A-, C-, E- ja K-vitamiineja vaikuttavat hoitotasoon. D-vitamiinivalmisteilla sen sijaan ei ole vaikutusta varfariinihoitoon.

5 Kasvirohdosvalmisteita varfariinipotilaan tulee lähtökohtaisesti välttää, sillä ne voivat vaikuttaa varfariinin aineenvaihduntaan. Mäkikuisma, kiinansalvia sekä perinteiseen kiinalaiseen lääkintään kuuluva kiinansalvia vaikuttavat varfariinihoitoon. Muita esimerkkejä vältettävistä rohdoskasveista ovat kiinankarhunputki, neidonhiuspuu ja osa ginseng-lajeista.

Näiden lisäksi potilasohjauksessa on hyvä muistaa, että varfariinin annostus sovitetaan aina potilaan ruokavalioon eikä toisin päin.

Voit opiskella lisää varfariinihoidosta, sen indikaatioista, kontraindikaatioista, seurannasta ja potilasohjauksesta Skholen uudella Varfariinihoito-verkkokurssilla. Kurssin ovat laatineet farmaseutti Johanna Honkela ja lehtori Minna Salakari.

Hanki kokeilutunnukset ja hyppää mukaan!

Löydät Varfariinihoito-kurssin myös
-Oppi-palvelusta
-Lääkeluvat helposti -palvelusta

Tarttumapinnoilla

Minna

Minna Salakari on elämäniloinen turkulainen. Minna on opettaja, projektipäällikkö ja terveyden edistämisen asiantuntija. Hän väitteli tohtoriksi toukokuussa 2020 Turun yliopiston kansanterveystieteenlaitokselta ja toimii päätyössään Turun ammattikorkeakoulun Master Schoolin opettajana. Minna on suorapuheinen ja kantaa ottava kirjoittaja, joka on kiinnostunut kaikenlaisesta viestinnästä. Hän on nopea tekstintuottaja, jota kiehtoo sote-alan ilmiöt laajasti. Minnan työskentelyä ohjaavat pohjaton uteliaisuus, kehittymisen halu ja positiivinen elämänasenne. Vapaa-ajallaan Minna liikkuu, lojuu, lukee ja viettää aikaa perheensä kanssa.