Ammattitaitoinen työskentely pakolaistaustaisten kanssa
Lue Skholelle opinnäytetyönsä tehneen Pian ammatillisesta polusta sairaanhoitajaksi ja kokemuksista matkan varrelta.
Tutustu myös Pian kirjoittamaan kurssiin Pakolaistaustaisten maahanmuuttajien terveyden tukeminen - Keinot ja haasteet Skholessa.
"Heippa!
Olen Pia ja valmistuin sairaanhoitajaksi 06/2023 mielenterveys- ja päihdehoitotyön syventävin opinnoin. Taustaltani olen tarjoilija ja ravintoloitsija. Tein konkurssin vuonna 2011, jonka jälkeen vaihdoin sosiaali- ja terveysalalle. Sain työtä SPR:n vastaanottokeskuksesta ohjaajana, mikä muutti sittemmin lähes koko elämäni sekä elämänkatsomukseni. Ymmärsin selviytyväni omasta pohjamudastani, kun näin niin paljon epätoivoa ja oikeaa hätää uudessa työssäni. Toisaalta samalla sain kokea suunnatonta iloa ja kiitollisuutta pienistä, meille niin tavallisista arjen asioista. Tunsin pitkästä aikaa, että teen nyt työtä, jolla on oikeasti merkitystä. Koin mahtavia onnistumisen hetkiäm ja sain jakaa iloja ja suruja monenlaisten ihmisten kanssa. Oma epäonnistumiseni ei enää tuntunutkaan niin isolta asialta. Ja kyllä, oli niitä vaikeitakin asioita, joissa piti ohjata toimimaan oikein ja meidän säännöstöjemme mukaisesti.
Aloitin työt vastaanottokeskuksessa ensin ohjaajana, ja työnkuvaani kuului arjessa tukeminen, ohjaaminen, perhetyö ja esimerkiksi viranomaisaikojen, tulkkien ja aikataulujen järjestäminen turvapaikanhakijoille. Vastaanottokeskuksessa oli käynnistetty myös ESR-hanke, jonka kautta turvapaikanhakijoille kuului velvoitteisiin suomen kielen oppiminen koulun lisäksi kerhoihin osallistumalla tai vaihtoehtoisesti osallistumalla työtoimintaan. Ohjaajana vedin erilaisia kerhoja, joissa ajatuksena oli aina kotouttaminen, kuinka oppia eri lailla esimerkiksi suomalaista kulttuuria, tapoja, ruokakulttuuria ja kieltä.
Silloinen esihenkilöni Jaana kannusti minua lähtemään opiskelemaan alalle, ja näin pääsinkin lähihoitajaopintoihin mukaan ja valmistuin lähihoitajaksi vuonna 2015. Suuri kiitos Jaanalle kannustuksesta! Myöhemmin toimin myös vastaavana ohjaajana perhekeskuksessa, kun vuonna 2015 yli 30 000 turvapaikanhakijaa saapui Suomeen ja näin ollen meillekin pieneen kylänosaan, jossa silloin asustelin, saapui 23 perhettä. Heidän ansiostaan pelastui myös pieni kyläkoulumme, joka oli lakkautusuhan alla, kun koulu täyttyi monikulttuurisista lapsista. Kylä otti heidät vastaan todella hyvin, ja myöhemmin syntyi myös työpaikkoja muutamille perheillekin.
Pian kuitenkin tapasin nykyisen puolisoni, ja muutto minulle rakkaaseen Lappiin oli edessä. Olisin halunnut siirtää koko keskuksen mukanani, ja haikein mielin jätin työn ja muutin pohjoiseen. Muuttokuormani pakattiin supernopeasti, ja puolisoni oli silmät ymmällään siitä, kuinka auttavaisia ja ihania ihmisiä minulla oli ympärilläni, kun perheiden isät ja isommat lapset kantoivat tavaroita hetkessä autoon ja äidit olivat laittaneet herkkuja pitkälle matkallemme. Näin sydämeni jäi ikuisesti näiden ihmisten pariin.
Puolisoni kannustuksella lähdin lukemaan sairaanhoitajaksi. Opiskelin työn ohessa, mikä oli jo itsessään rankkaa. Minulta jäikin yksi vuosi kokonaan välistä terveydenhoitoalan henkilöstöpulan vuoksi. Paikkasin poissaoloja enkä voinutkaan korvata kursseja, joista jäin jälkeen, eikä samaan aikaan uusia mennyt mihin olisi voinut osallistua. Jatkoin opintojani Lapin ammattikorkeakoulussa Rovaniemellä ja sainkin opinnot nopealla aikataululla uudelleen alkuun.
Opinnäytetyötä miettiessäni en löytänyt paikallista yritystä tai instanssia, jolle työni voisin tehdä, joten kirjoitin Skholelle. Skhole antoi viisi vaihtoehtoa, ja niistä maahanmuuttajien terveyden tukeminen osui silmiini, eikä minun tarvinnut miettiä hetkeäkään, ettenkö aiheesta haluaisi opinnäytetyötä tehdä.
Aihe oli erittäin haastava ja samalla Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan syttyi opinnäytetyötä kasatessani. Tutkimuksia ja materiaalia oli haastava löytää, koska kattavia terveyteen liittyviä tutkimuksia ei ollut juuri vielä olemassakaan. Samalla jännitin, miten saisin pienestä aineistosta koottua kattavaa opinnäytetyötä, josta vielä toteutuisi opintokurssi terveydenhuoltoalan opiskelijoille ja ammattilaisille sen lisäksi, että monikulttuurisuusosio Skholella oli jo olemassa.
Opinnäytetyön toteuttaminen oli haastavaa, mutta samalla minulle tärkeästä aiheesta antoisaa. Halusin tuoda kurssilla esille faktoja uskomusten sijaan ja nostaa esille ennakkoluulottomuuden merkitystä. Opinnäytetyöni aihe ja otsikko muuttuivat muutamaan kertaan, koska minun piti rajata aihetta. Alun perin oli tarkoitus kirjoittaa perheiden tukemisesta, mutta koska lapsista oli niin vähän tutkimusmateriaalia, muuttui ajatus pakolaistaustaisten maahanmuuttajien terveyden tukemiseen. Mietin myös maahanmuuttajien terveyden tukemista, mutta koska maahanmuuttajiin kuuluu laajasti esimerkiksi työn tai opiskelun, perhesuhteiden tai paluumuuton kautta maahan muuttaneet, olisi se ollut aiheena liian laaja.
Haastavaksi opinnäytetyöni sisällön kokoamisen teki se, että lähes kaikissa tutkimuksissa on todettu samat haasteet maahanmuuttajataustaisten kanssa työskentelemiseen, kuten yhteisen kielen puute, ennakkoluulot, rasismi ja tulkkaustaitojen tai tulkkisaatavuuden puute, mutta tutkittua tietoa terveyden tukemiseen löytyi todella vähän. Selasin useita hankkeita, oppaita ja materiaalia, joita kyllä löytyy, mutta usein hankkeet tai tutkimukset on kohdistettu vain yhteen kategoriaan, kuten raskaana olevat naiset, mielenterveysongelmat jne. Näistä kaikista lähteistä pyrin kokoamaan ehyen kurssin. Yhteistyö Skholen kanssa oli toimivaa, mutkatonta ja sain paljon tukea. Suuri kiitos!
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lähes kaikki terveyttä edistävät toimenpiteet vaativat meidän terveydenhuollon ammattilaisten kouluttautumisen lisäksi laajempaa yhteiskunnallista monikulttuurista päätöksentekoa. Palveluntuottajilta vaatisin enemmän esimerkiksi tulkki- ja monikulttuurisuuskoulutuksen tarjoamista ammattilaisille. Alan ammattilaisilta odottaisin sekä ennakkoluulottomuutta ja transnationaalisen hoitotyön omaksumista itsestään selvänä asiana. Sain sellaisen kuvan, että uusi sisäministeriön työryhmä pääsikin jo otsikoihin koettamalla toteuttaa mahdottoman rajat kiinni -ilmiön. On erittäin huolestuttavaa, millä tavalla meillä Suomessa viranomaistasollakin ymmärretään perusasiat maahanmuutosta, pakolaisuudesta ja turvapaikanhakijoista.
Suosittelenkin lämpimästi monikulttuurisuuskursseja ihan jokaiselle
kuntapäättäjälle, eduskunnan jäsenelle ja ministeriöiden työryhmien jäsenille.
Toivottavasti löydät kurssin pariin ja saat siitä itsellesi pienen ajatuksen alun kohti monikulttuurista ammattitaitoa.
Talvisin terkuin Pia"
