Ajatuskuplia vielä kerran

Bloggaamiseni tällä alustalla päättyy, mutta ennen kun sanon heipat, pohdin mikä sai minut kirjoittelemaan teille hyvät lukijani säännöllisesti yli vuoden ajan. Tunnustan, että harvoin ehdin tai viitsin työ- ja harrastuskiireiden vuoksi lukea blogeja. Klikkaan blogin luettavakseni, jos sen otsikko puhuttelee minua ammatillisesti tai se vaikuttaa niin hullunkuriselta, etten malta olla lukematta. Jos otsikko taas vihjaa heti blogin kaupallisuudesta, jää teksti useimmiten avaamatta. Miksi sitten itse olen blogannut Skholen alustalla?

Joskus eräs ystäväni ehdotti, että alkaisin kirjoittamaan blogia. Ehdotus lähinnä huvitti minua. Kukapa nyt minun juttujani haluaisi lukea, nauroin. Kun minulle sitten tarjottiin mahdollisuutta ryhtyä kirjoittamaan itselleni merkityksellisistä asioista Skholen bloggaajana, ryhdyin innolla tarinoimaan.

Minulla on aina ollut halu vaikuttaa itselleni tärkeisiin asioihin ja naiivisti minulla on myös halu parantaa maailmaan edes hitusen. Uskon pienilläkin asioilla ja teoilla olevan merkitystä.

Pienilläkin asioilla ja teoilla on merkitystä - uskon minä!

En halua tehdä mitään, mihin en usko ja mikä olisi ristiriidassa arvojeni ja etiikkani kanssa. Tämän ohjenuoran olen pystynyt pitämään koko elämäni ja työurani ajan. Enkä nyt tarkoita sitä, että kaikki työ, opiskelua ja elämä olisi aina kivaa ja mutkatonta. Tarkoitan sitä, että olen voinut elämäni varrella tehdä asioita, joilla on merkitystä.

Hoitotyö on merkityksellistä työtä – hoitaja on tärkeä!

Kun opiskelin sairaanhoitajaksi ja terveydenhoitajaksi, en opintojen alussa ollut ihan varma, haluanko oikeasti hoitajaksi. Esikuvanani hoitajuudessa ja monessa muussakin toimi karjalaismummoni. Mummoni - kotinsa kahdesti jättänyt ja lottana sodassa toiminut Karjalan evakko antoi minulle hyvyyden, vahvuuden ja positiivisuuden esikuvan, joka on vertaansa vailla.

Lisäkipinää ammatinvalintaan sain hoitajista kertovista kirjoista, kuten Ursula kirjoista, joiden jännittävä ja romantisoitu kuva hoitajista houkutti. Opintojeni edetessä ammatillinen ylpeys ja ammatillinen kasvu tapahtui pienestä rimpuilusta huolimatta. Muistan, kuinka suurta ylpeyttä koin pukiessani eräässä keskussairaalan pukuhuoneessa valkoisen mekon päälleni ja kävellessäni käytäviä pitkin osastolle.

Ylpeästi hoitaja edelleen

Sittemmin valmiina hoitajana sain toimia sekä terveydenhoitajana, että sairaanhoitajana.  Kiireisen päivystyksessä tehdyn iltavuoron jälkeen koin tehneeni arvokasta ja merkityksellistä työtä. Terveysaseman vastaanottotyössä taas kohtasin ja hoidin ihmisiä vauvasta vaariin ja tein mielestäni silloinkin tärkeää työtä kansanterveyden ja yhteiskunnankin näkökulmasta. Työterveyshuollossa taas olin tukemassa lääkäreiden ja hoitajien työhyvinvointia, työkykyä ja jaksamista. Opiskelijaterveydenhuollossa autoin "työelämän tulevaisuuksia", ja myös sote alan opiskelijoita kohti ammattiin valmistumista.

Yhtenäkään työpäivänä en kokenut itseäni turhaksi tai arvottomaksi.

Koska koen hoitajien työn erittäin merkitykselliseksi ja tärkeäksi, harmittaa kuinka vähän sitä tunnutaan arvostettavan, kun valtion rahahanoista esimerkiksi päätetään. Hoitajat tekevät arvokasta työtään niukalla palkalla ja väsymisen rajoilla.

Minä haluan kantaa korteni kekoon ja vaikuttaa hoitajien jaksamiseen ja ylläpitää hoitotyön arvostusta. Aion vaikuttaa työhyvinvoinnin puolesta puhuen ja työnohjausta sote- alalle tarjoten sekä laadukkaan koulutuksen puolesta toimien. Pieniä tekoja, mutta olivatpa ne kuinka pieniä tahansa, niillä on merkitystä.

Tavoitteena hoitotyön osaamisen turvaaminen nyt ja tulevaisuudessa

Ilokseni minulla on päivittäin mahdollisuus vaikuttaa hoitotyön laatuun opettajana. Opetan, ohjaan, tutkin ja selvitän, kehitän ja verkostoidun sekä teen kansainvälistä- ja työelämäyhteistyötä. Vaikka opetustyötä tehdään alati niukkenevien resurssien tuella, uskon meidän opettajien tekevän parhaamme, jotta hoitotyön arvot, etiikka ja osaaminen olisi hyvää nyt ja tulevaisuudessa.

Opettajuus ja koulutus ovat yhtä lailla kuin hoitotyökin, näennäisesti arvostettua. Vaikka itse koen tekeväni tärkeää ja hyvää työtä, eivät päättäjät tunnu lainkaan olevan huolissaan. Silti jatkan sinnikkäästi opettajana ja vaikuttajana niissä kohdin, missä se on mahdollista.

Teen sen, mitä pystyn, jotta hoitotyö olisi houkutteleva ammatti, jotta opiskelijat jaksaisivat ja osaaminen karttuisi. Jotta tulevaisuudessakin voisin olla ylpeä laadukkaasta, eettisestä ja näyttöön perustuvasta hoitotyöstä. Jotta minuakin hoidetaan hyvin, kun hoitoa ja huolenpitoa tarvitsen.

Työhyvinvointi ja jaksaminen - vapaaehtoistyön vaikuttavuus

Minä teen siis erilaisia tekoja ja pyrin vaikuttamaan asioihin, jotka koen merkityksellisiksi. Valmennan, koulutan ja työnohjaan yksilöitä ja ryhmiä sekä toimin työsuojelutehtävässä.

Ideologinen tavoitteeni on edistää työhyvinvointia ja jaksamista. Työhyvinvointi ja myös hoitajien jaksaminen ovat minulle niin tärkeitä asioita, että teen niiden eteen myös vapaaehtoistyötä muun muassa Suomen Työnohjaajat ry:n Sote-työryhmän ja valtakunnallisen työhyvinvointiverkoston, Tyhyverkoston vetäjänä.

Verkostojen avulla voidaan tehdä vaikuttamistyötä - vapaaehtoistyöllä on merkitystä.

Toisaalta on harmillista, että yhteiskunnallisesti hyödyllistä työtä joudutaan tekemään ilman vastiketta. Vapaaehtoiset, järjestöt ja kolmannen sektorin toimijat joutuvat paikkaamaan paljonkin valtioiden hyvinvointitehtäviä. Vaikka vapaaehtoistyönkään arvostus ei aina näy eikä tunnu, olen silti ylpeästi vapaaehtoinen.

Sosiaalinen media vaikuttamisen kanavana

Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen sekä hyvässä, että pahassa. Toisaalta se toimii viihdykkeenä minulle, mutta toisaalta näen sen potentiaalin myös vaikuttamisen kanavana. Minulla ei ole valtavaa määrää seuraajia, enkä ole oikeastaan edes varma, onko määrä vaikuttavuuden mittarikaan.

Ehkä edes yksi ihminen lukee postaukseni ja vaikuttuu, se riittää minulle.

En juurikaan ahkeroi sometunnettavuuteni eteen, mutta silti postailen ja jaan sosiaalisen median kanaviin minusta tärkeitä asioita, toivoen niiden vaikuttavan jonkun ajatteluun ja asenteisiin edes jotenkin.

Bloggaaminen vaikuttamisen kanavana

Kuten jo tämän blogin alussa kerroin, olin innoissani kun sain mahdollisuuden blogata minusta tärkeistä asioista, työhyvinvoinnista, hoitotyöstä, pedagogiikasta ja ajankohtaisuuksista. Vaikka olen blogannut Skhole:n alustalla ja kaupallisellakin tavoitteella, en ole kokenut arvoristiriitaa. Minusta on ollut upeaa, että Skhole on antanut meille bloggaajille mahdollisuuden vaikuttaa hoitotyöhön, sen osaamiseen ja laatuun alustallaan.

Blogit ja sosiaalinen media ovat yritysten tärkeitä markkinointikanavia. Minä en kuitenkaan voisi markkinoida mitään, mihin en itse usko. Voin vilpittömästi suositella Skholen verkkokursseja ihan kaikille. Skholen kurssit ovat olleet  opiskelijoideni mielestä niin mielenkiintoisia, että tekivät ylimääräisiäkin kurssejakin ihan vapaaehtoisesti.

Opettajana olen myös iloinen siitä jos jokin taho tuottaa valmista ja laadukasta materiaalia opetuksen tueksi, kun meillä opettajilla sen tuottamiseen on nykyään kovin vähän aikaa.

Kiitos lukijani ja heippa - viimeiset ajatuskuplani tässä

Tämä jää viimeiseksi ajatuskuplakseni täällä. Kiitän teitä kaikkia, jotka olette blogiani lukeneet, kommentoineet ja jakaneet linkkeinä eteenpäin. Toivottavasti kirjoituksillani ja ajatuksillani on ollut teille merkitystä ja hyötyä. Toivon myös, että olette saaneet Ajatuskuplistani tietoa, ajatuksia ja ehkä jaksamisenkin eväitä elämään ja työhön.

Ajatuskuplin ehkä tulevaisuudessa harvakseltaan Koulutus & Konsultointi KThurman yritykseni kotisivuilla. Mitä olet mieltä, onko bloggaamisessa järkeä? Lukisitko sinä juttujani jatkossakin?

Lopuksi haastan teidät kaikki mukaan vaikuttamaan hoitotyöhän, osaamiseen, työhyvinvointiin ja kaikkeen siihen, millä on merkitystä nyt ja tulevaisuudessa.

Voikaa hyvin - kiitos ja heippa!

Katri Thurman on pulppuvan pirskahteleva, luova ja innostuva ekstrovertti sekä multitaskaaja-ajattelija. Katri on terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja, hoitotyön opettaja, tietokirjailija ja työnohjaaja STOry. Katri harrastaa vapaa-ajallaan opintojen ja muun lisäksi teatteria, josta hän saa eväitä opetustyöhön. Katri on kiinnostunut hoitotyön ja pedagogiikan ajankohtaisuuksista, digitalisaatiosta, työhyvinvoinnista, vuorovaikutuksesta ja etiikasta sekä arvoista ja näitä hän pohtii blogissaan.